Koukussa ruokaan -dokumentti

Takana uneton yö tunnemyllerryksessä reissun päällä. Uni ei tullut millään, joten käytin yön katsomalla Netflixiltä Addicted to food - Koukussa ruokaan -sarjan. Olipa vahva kokemus. Vahva suositus sarjalle minulta myös. Ehkä liian rankkaa katsottavaa sellaiselle, joka ei ole erityisen kiinnostunut aiheesta. Minä sain tästä kuitenkin paljon, toisin kuin suurimmasta osasta näkemiäni dokumentteja.

Sarja käsittelee Shades of Hope -hoitolaitosta, joka on 12 askeleen hoitopaikka pakonomaisesti ahmiville ja bulimikkopotilaille. Kunpa pääsisi itsekin tuollaiseen hoitopaikkaan toipumaan! Umpiväsyneenä vaikutuin ja liikutuin sarjassa kuvatusta tunteiden käsittelystä, vaikka se varmasti käsikirjoitettua olikin. Aidolta näytti kuitenkin. Potilaat mm. itkivät raivoisasti, huusivat ja hakkasivat pehmustettuun kuutioon tuskaansa pintaan ja ulos. Sain itse myös itkettyä omaa tuskaani samalla, tuntui helpottavalta.

Melko monipuolisesti sarjassa mielestäni on tavoitettu ahmimistyypisten syömishäiriöiden moninaisia juurisyitä ja erilaisia muotoja. 12 askeleen ohjelmaa tosin ei kovin paljon tuoda esille. Hoitojakso (suljetussa) laitoksessa kestää 42 päivää, jonka jälkeen suurimmalle osalle asiakkaista suositeltiin jatkohoitoa joko samassa laitoksessa tai avoimemmassa paikassa, kaikille yksilöllisesti. Kaikille potilaille suositeltiin jatkamista 12 askeleen vertaistukiryhmissä.

Sarja laittoi minut miettimään omalta kohdaltani lisää itsenäistymistä ja uhrin roolista pois pyristelemistä. Olen asettunut liikaa tuttuun uhrin muottiin. Enää minun ei tarvi uhriutua, enää minua ei kukaan satuta. Voin pitää puoleni.
Pienen pieniä, mutta hyödyllisiä havaintoja.

Ei aivan turha uneton yö, vaikka edessä saattaakin olla kurja päivä.