Olen saanut nauttia vapaudesta nyt 65 päivää. Vapaudesta bulimian kahleista. Päivän kerrallaan olen mennyt eteenpäin, välillä pienen hetken kerrallaan. Joka hetkestä en ole pystynyt nauttimaan, mutta silloin en olekaan ollut vapaa, vaan ahmimishimon riivaama. Nuo halut ahmia (ja oksentaa) ovat vähentyneet pikku hiljaa, eivätkä enää usein vaivaa. Ja varsinkin ne impulssit turruttaa tuntemuksiani ruualla menevät yhä nopeammin ja helpommin ohi. Minulla on myös käytössäni työkaluja päästä yli vaikeista hetkistä. Opettelen ja opin hiljalleen paremmin käyttämään näitä keinoja.
Joka hetkestä en siis ole nauttinut, mutta suurimmaksi osaksi viimeiset kaksi kuukautta on ollut todella nautinnollista aikaa. Alun ensimmäiset päivät ja viikot olivat luonnollisesti vaikeimmat. Uskon, että toiminnallisesta riippuvuudesta voi tulla vieroitusoireita, kun sen lopettaa. Se on mun kokemus.
Tämä kuulostaa melodramaattiselta, mutta on minulle täyttä totta: minulle on auennut täysin uusi elämä, täysin uusi raittius. Tämä on vielä parempaa kuin pystyin kuvittelemaan. Parempaa kuin pelkästään raitistuminen alkoholista - joka sekin tietyssä kohtaa avasi elämän aivan uudella tavalla. Pääsen addiktioistani yksi kerrallaan.
OA:n perustajan Rosannen lupauksessa sanotaan:
"Laitan käteni käteesi ja yhdessä
voimme tehdä sen,
mitä emme koskaan kyenneet tekemään yksin.
Ei enää toivottomuuden tunnetta,
meidän ei enää tarvitse luottaa omaan
epävakaaseen tahdonvoimaamme.
Olemme nyt kaikki yhdessä ojentaen
kätemme voimaan ja vahvuuteen,
suurempaan kuin omamme.
Ja kun liitämme kätemme yhteen,
löydämme rakkautta ja ymmärtämystä
yli villeimpien unelmiemme."
Minun kohdallani tämä alkaa toimia koko ajan paremmin. Koen, että olen oikeasti päässyt sisälle yhteisöön, "ryhmään" joka toimii kokousten ulkopuolellakin. Jotta meidän ei tarvitse selvitä yksin.
Varmaan tekis minunkin järjettömälle ahmimiselle hyvää tuommoinen Oa-ryhmä. Ihan uusi tuttavuus muuten. Ujouteni voi vain olla ylipääsemätön asia. Toinen mieltä askarruttava asia on tuo raittius. Olen ollut hyvinkin pitkiä jaksoja selvinpäin. Pisin on varmaan 3 vuotta, mutta mitään ns.elämystä en ole siitä saanut. Hyvin monet ovat sanoneet, että jossain vaiheessa (1kk-3kk) tulee tarmo ja mieli on hyvä, kun on raitis. Miksihän minulle ei käy niin??? En tunne tarvetta juoda, mutta olo on tyhjä, tai olen tyhjiössä, jossa ei ole mitään mikä toisi mitään mielihyvää. Outoa vai onko...
VastaaPoistaLöysin tänne instatilisi kautta. En tiedä luetko näitä kommentteja, kun blogi ei ole päivittynyt aikoihin, mutta ajattelin silti jättää kommentin.
VastaaPoistaSairastin itsekin syömishäiriötä eri muodoissa pari vuosikymmentä, mutta nyt olen jo vuoden verran ollut toipuneena.
Viimeiset kymmenen vuotta minulla oli diagnoosina BED.
Huomasin instakuviasi katsellessa, että ruokavaliostasi puuttuu hiilihydraatit. Voisiko se olla yksi syy ahmimiseen? Esim. aivothan saavat energiansa glukoosista, joten hiilihydraatit ovat elintärkeä osa ruokavaliota.
Jos elimistö ei saa tarvitsemiaan aineita "suosiolla" se ottaa ne väkisin ahmimisen muodossa.
Monestihan tulee ahmittua juuri niitä ruoka-aineita joita itseltään on kieltänyt. Itse lankesin jossain vaiheessa jatkuvasti tuohon kuoppaan. Vuosien ahmiminen loppui kun aloin syödä 3 tunnin välein, riittävästi ja niin etten rajannut ruokavaliostani mitään pois. Myös lämpimän aterian syöminen on elintärkeää! Kun syö lämpimän ruoan, ei iltaisin tule napostelua (itselläni ainakin tuo napostelu aina laukaisi ahmimiskohtauksen kun ei enää pysynyt kärryillä siitä, kuinka paljon oli syönyt ja siitä tuli ahdistus)
Luuletko, että pystyisit lisäämään päiväsi syömisiin jotain hiilihydraattipitoista? Esim. pari palaa ruisleipää, riisiä/pastaa/perunaa? Uskon, että voisit hyötyä siitä ja jos elimistösi saisi tarvitsemiaan hiilihydraatteja, ahmimishimo hellittäisi.
Itse uskon, että syömishäiriön voittamisen suurimmat askeleet ovat laihdutuksen lopettaminen ja ruokavaliorajoitusten purkaminen. Tämä on toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta pienin askelin kun etenee niin vuodessa voi tapahtua suurta edistystä! Toivon sinulle hyvää vointia ja toivottavasti toivut syömishäiriöstä. Se on täysin mahdollista.