Kotiinpäin

Viime yö meni taas hyvin vähillä unilla. Pohdin ja pohdin, mikä on oikea ratkaisu; lopettaako reissu kesken vai jatkaako yrittämistä. Rukoilinkin vastausta, tietoa siitä miten olisi paras toimia. Lopulta aamulla sain vastauksen. Äiti ilmoitti, että parempi jos lähden pois, eikä olla enää tekemisissä keskenämme.

Äidin ja minun välinen kommunikaatio ei toimi. Välillämme on valtavasti jännitteitä: mm. kaunaa, syyllisyyttä ja vaatimuksia. Puolin ja toisin. Näin on ollut aina, mutta nyt nämä asiat ovat taas kärjistyneet ja kriisiytyneet. Varmaan siksi, etten jaksa nyt pitää tunteita sisälläni, koska olen muuten huonossa kunnossa. Mutta myös siksi, etten halua enää! En halua enää nielaista tunteitani. En voi enää jatkaa niin.

Kokeilen listata viat, joita minusta nyt lueteltiin. Jos se vapauttaisi vähän niiden miettimisestä.


Minun vikojani äitini mielestä, minun kuuleminani:

-piiloudun sairauteni taakse
-en ole kiinnostunut muista asioista kuin sairauksistani
-en puhu muusta kuin sairauksistani
-hän ei ymmärrä sairauksiani, eikä uskalla kysyä, koska ärähdän, jos minulta kysytään jotain
-en ole ikinä ollut tarpeeksi yhteyksissä äidin kanssa
-meillä ei ole yhteistä puhuttavaa
-romahdan, kun näen äidin
-haaskaan lahjojani, koska en ole terve
-arvostelen äitiä kaikesta hänen tekemästään, esim ruuanlaitosta ja hänen sanomisistaan. Haukun kaiken hänen tekemänsä paskaksi ja nauran ivallisesti
-haluan ehkä pilata hänen elämänsä
-inhoan häntä

Osa näistä vioista minusta varmasti löytyy. Kaikkia en tunnista. En taatusti tarkoituksella arvostele saatika hauku tai ivaa. En tietääkseni inhoa ketään (paitsi liian usein itseäni), enkä halua kenenkään elämää pilata - en edes omaani.

Ihan yksinkö tämän konfliktin taas aiheutin. Entäs toisen osapuolen osuus? Siitä ei ollut juuri mitään puhetta.

Minut kutsuttiin mukaan tälle matkalle.

Nyt istun bussissa matkalla kotiin, koko pitkän päivän. Ja yritän pysyä kasassa.
Romahdus lienee tulossa jossain vaiheessa. Itsetuhoiset ajatukset kolkuttelevat jatkuvasti päästäkseen mieleni sisään. Vielä olen onnistunut pitämään ne ulkopuolella. En jaksaisi romahtaa taas.

Olen tosi pettynyt. Yritän olla pettymättä nyt itseeni. Loppujen lopuksi hoidin tämän ihan kelvollisesti tilaani nähden. Tein virheitä, sain kokemuksia.

Tällä "seikkailulla" täytyy olla jokin tarkoitus.