Kävin tänään opiskelukaverini luona. Olin varautunut kertomaan koko tarinani, mutta jotenkin se ei tullut ulos. Kouluikäinen lapsi oli paikalla ja... en tiedä, kai jänistin. Toisilla kun kaikki näyttää olevan niin idyllisesti. (Olisipa mullakin koti, perhe, jne....)
Se oli virhe. Tätä asiaa en voi jättää minulle jollain tavalla tärkeille ihmisille kertomatta. Tärkeille, vaikka ei olla oltu vuosikausiin tekemisissä. Tärkeys tulee siitä samanhenkisyydestä. Tulen kertomaan jossain vaiheessa. Nyt vaan vaivaa, etten kertonut heti.
Se kostautui omassa olossa näköjään sillä tavalla, että söin tosi paljon. Kaikki pysyi kyllä sisällä, mutta huolestuttaa silti.
Tosin päivällä syömiset unohtuivat kokonaan. Oli niin paljon menemistä ja selvittämistä, mm. toimeentulossa. Yllättäen eilen selvisi, etten saa palkkaa tältä kuulta ollenkaan. Ennen aikaraja on ollut 3kk, jonka jälkeen on pitänyt hakea sairauspäivärahaa. Nykyään se onkin näemmä 1kk.
Pienellä lainalla tästäkin kuivin jaloin selviää, edelleen oksentamatta.
Yritän olla siitä kiitollinen. Suurimman osan aikaa osaankin tuntea suurta kiitollisuutta 🙏
Blogi bulimiasta, epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja alkoholismista toipumisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastaa arviolta 0,7% suomalaisista. Runsaasti terveyspalveluita käyttävistä henkilöistä jopa n. 1...
-
Päivästä toiseen sinnillä elossa. Välillä jaksan nauttia jostain pienestä asiasta ja kylläpä silloin nautinkin! Pienistä vapauden...
-
Onpa aika juossut edellisestä kirjoituksestani. Onko mitään tapahtunut parin kuukauden aikana? Edistystä? Takapakkia? Paljon ahdist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti