Toivottavasti.
Kävin tänään omahoitajan juttusilla osastolla, sekä syömässä. Kerroin, miten hyvin on mennyt.
Koko ajan parempaan päin ruokailujen tasaisuuden suhteen, sekä mielialojen tasaantumisen myös.
Ahmimishimojahan on tullut ja mennyt.
Onneksi olen niistä päässyt yli. Jonkinlainen sisänen puhe itselleni on auttanut, itseni rauhoittelu: "tämäkin menee ohi. Ahmimalla en pääse pakoon."
Apua on antanut myös tieto siitä, että, impulssi riippuvuutta aiheuttavaan toimintaan kestää jonkin tutkimuksen (en ole tutustunut lähteisiin tarkemmin) mukaan keskimäärin 90 sekuntia. Sen jälkeen ruokimme halua omilla ajatuksillamme. Tämän olen kuullut aiemminkin, mutta sen toi taas uudelleen esiin eräs hoitaja osastolla.
Se helpottaa, ei tarvitse jaksaa kauaa. Ennen tuo oli kuitenkin liian kauan, en pystynyt edes siihen. Ei ollut taitoa, ei kykyä, ei voimavaroja.
Blogi bulimiasta, epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja alkoholismista toipumisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastaa arviolta 0,7% suomalaisista. Runsaasti terveyspalveluita käyttävistä henkilöistä jopa n. 1...
-
Päivästä toiseen sinnillä elossa. Välillä jaksan nauttia jostain pienestä asiasta ja kylläpä silloin nautinkin! Pienistä vapauden...
-
Onpa aika juossut edellisestä kirjoituksestani. Onko mitään tapahtunut parin kuukauden aikana? Edistystä? Takapakkia? Paljon ahdist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti