Ahdistaa pitkästä aikaa

Tai ainakaan ihan lähipäivinä ei ole ahistanu näin paljon.

En tiiä onko se näin proosallinen syy, kuin ihan kohta olevat 40-v. synttärit, mutta minun mielenvakaudella ihan mahdollista.

On tässä elämäntilanteessa paljon muutakin mietittävää toki.

Nyt ajattelen, että todennäköisesti yksin itken itseni uneen 40-vuotissyntymäpäivänäni. Kuulostaa inhottavalta, tiedän, mutta en jaksa suunnitella mitään. Haluaisin kyllä...

Olisi aivan ihanaa järjestää bileet, mutta kokemuksesta tiedän, ettei sinne tule (juuri) ketään (anteeksi teille kahdelle, jotka kuitenkin tulitte edellisiin)  ja itsensä saa itkeä uneen 😖

Rakastan bileiden järjestämistä! Suunnittelua, ruoan laittoa, organisointia, koristelua, emännöintiä, sosiaalista puolta, kaikkea... 😊


En vaan uskalla nyt ottaa riskiä, täytyy keksiä jotain muuta.

Jotain muuta, mitä??? Yksin kotona?? Ei! Baariin? EI!!!!!!???

Entisessä elämässä mulla oli aika lailla jo suunniteltu 40-v päivä bändeineen takapihalla minä solistina.... ☹️


Onneksi juuri pientä itsetuhon haavettakaan en anna hiipiä mieleen, kun aattelen synttärilahjaani itelleni. Rahaa ei ole yhtään, mutta onneksi liikuntaseteleillä pystyin varaamaan laskuvarjohyppykurssin. Se antaa voimaa. En anna itsetuholle periksi!


Olen oman elämäni pääosan esittäjä.