Siitä tuli mieleen nyt kovasti viime päivät mielessä pyörinyt "ystävä", joka ei ollutkaan ystävä. Tämä asia on jopa vallannut ajatukseni, vaikka yritän ajatella " elä ja anna elää" yms.
Yllättäen ex-ystävä hyökkäsi viesteissä kimppuuni, moittien minua, että otan yhteyttä vain silloin kun tarvitsen jotain. Ymmärrän pointin hyvin, mutta en ollenkaan allekirjoita sitä meidän tapauksessamme. Minä olen myös häntä kuskaillut jne.
"Häpeä itseäsi!", tuli kommenttina kun olen sairauksistani kertonut.
Kommentoin vain takaisin, että niin häpeänkin.
Osaan kyllä sen taidon aivan luonnostaan, ihan ilman kehotuksia. Varmasti on tullut hävettyä aivan tarpeeksi, ehkä jopa liikaa.
Kummallista, miten kovasti hyökkäys satuttaa. Sitä ei olisi tietenkään sattunut, jos minä (tyhmä/köyhä) en olisi häneltä pyytänyt saatavaani takaisin. Kaikki tämä mokoman 30 €:n takia 😥
En ole tottunut välien menettämiseen ihmisten kanssa, enkä kyllä aio tottua. Siksi kai tämä sattuu niin paljon.
En silti halunnut alkaa nuoleskelemaan, tietenkään. Olen tehnyt virheitä, aivan helvetisti. Niitä ei tekemättömiksi saa, ei edes sadalla hallelujalla. Tehdyillä virheillä voi aina puukottaa, jos haluaa.
Entisen ns. ystäväni valinta oli puukottaa. Aika moni muu tietää erehdyksistäni, mutta onneksi sieltä ei tule puukkoa, vaan tukea. En olisi tässä, kirjoittamassa tätä ja huomenaamuna menossa MTT-käynnille, ilman sitä kaikkea tukea.
KIITOS ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti