Ravitsemusterapeuttikäynneistä

Sairaalan puolesta oon päässyt nyt kaksi kertaa ravitsemusterapeutille. Onneksi. Hyvä ammattilainen on ainakin tämä sairaalan virassa oleva ihminen.

Toinen omahoitajistani osastolla sanoi alussa, että sairaalassa on ravitsemusterapeutti, mutta minähän en varmaan sitä tarvi, koska minulla on tietoa terveellisestä syömisestä. Olin tippua tuolilta.

Mitä v...ua mikä asenne! Eihän tässä sairaudessa tiedosta ole kyse! Olen vuosia taistellut saadekseni apua, joten varmasti kokeilen kaiken avun mitä voin.

Aiemmin yritin vuosien aikana päästä ravitsemusterapeutille työterveyden kautta. Myös itsemaksavana asiakkaana. En tiedä mikä siinäkin tökki, mutta ei minua otettu tosissaan.

Olen kokenut nyt kuitenkin kokenut ravitsemusterapiakäynnit hyvänä. Mitään mullistavaa uutta ei ole hoitooni ravitsemusterariapia tuonut, mutta kuitenkin mahtavan, oman ruokavalion, jossa SAAN syödä minulle mieluisia ruokia tarpeeksi usein.

Eikä ei ole ollut pakko ollut syödä niitä ittelle epämieluisia (ja helposti ahmimiskohtauksen laukaisevia) ruokia, esim. nopeita hiilaraita (pastat, riisit, vaaleat leivät) ja sokeroituja juttuja (jugurtteja, mehuja yms).

Ravitsemuskuntoutuksessa olisi "pitänyt" opetella myös näiden syönti, mikä olisi varmasti ollut hyvä askel kohti vielä normaalimpaa syömistä.

Mutta yritän opetella pikkuhiljaa pientä sallivuutta (jota kyllä jo vähän onkin) ja toisaalta, mielestäni ihminen pärjää vallan hyvin ilman noita tuotteita, kun syö muuten tosi monipuolisesti 😊