Pää täynnä mietteitä

Eilen oli lääkäriaika täällä osastolla, mukana myös omahoitajani. Sairauslomaani päätettiin jatkaa toukokuun loppuun. Lääkäri siis suositteli ja minä hieman pitkin hampain suostuin.
Tämä helpottaa ja toisaalta kauhistuttaa. Helpottaa, että saan aikaa ja rauhaa toipua, mutta töiden säilymisen kannalta pelottaa.

Mietin avatako koko asia esimiehelleni, vai kuinka paljon kerron. Todistuksessa lukee toistuvan masennuksen vaikea masennusjakso, joka kuulostaa pahalta. Ikään kuin olisin riskityöntekijä, jonka seuraava masennusjakso odottelee taas kulman takana.

Pelkällä saikulla en siis missään nimessä alkaisi olemaan. Sen verran heikoilla oon tunteiden heilahtelun suhteen, että varmaankin lähtötilanteessa olisin ahminnan ja oksentelun suhteen hyvin pian uudestaan.

Ravitsemuskuntoukseen menen jos paikka siellä avautuu. Tietenkin myös sillä varauksella, että se vaikuttaa toipumistani tukevalta paikalta. Oon menossa tutustumaan sinne ensi viikolla.
Jos en pääse kuntoutukseen heti suunnitellun osastojakson päätyttyä, täytynee jäädä tänne "pöpilään" pidemmäksi aikaa.

Päätin laittaa sairauslomatodistuksen työnantajalle menemään tänään etanapostilla, en sähköisesti. Saan siis aikaa viikonlopun yli miettiä, mitä kerron, kun saikku piteneekin 2 viikosta kuuteen. Ja mistä sitä tietää riittääkö sekään...

Toisaalta kyllä tuntuu että olen aika lähellä työkykyä, virtaa ja aloitekykyä on koko ajan enemmän. Mutta en ole koko aikuisikänäni ollut täysin terve, joten nyt täytyy antaa aikaa. Kuulostella, mitä minä oikeasti jaksan, mitä minulle oikeasti kuuluu.