Itsesyytöksiä ja pelkoa

Pitäisi nukkua. Olen pitänyt nettipaastoa mielen tyynnyttämiseksi, sain unilääkkeen, lueskelin kirjaa, juttelin yöhoitajan kanssa ja yritin rauhoittua pimeässä, vaan ei tule uni.

Piti siis alkaa kirjoittaa ahdistusta pois. Huomenna on hoitoneuvottelu johon tulee mies, omahoitaja ja hoitava lääkäri. Alun perin suunniteltu kahden viikon osastojakso pitäisi loppua jo parin päivän päästä. Apua! Olenko muka valmis kotiutukseen?

Olen käynyt kotona itsenäisesti nyt muutaman kerran, osaston ruokailujen välissä. Mitään en ole suuhuni laittanut  paria kovaa karkkia lukuun ottamatta, kun verensokeri tuntui uhkaavasti laskevan. Ja synttäreillä söin pari suolapalaa. Kotona olo on yhtä poukkoilua, tavallaan mukavaa puuhailua, mutta hieman hypomaanisen sorttista - en osaa olla hetkeäkään paikallaan. Kai pelkään ahmimiskohtausta niin kovasti, että kaikki aika on täytettävä jollakin touhottamisella. Yritin tehdä ja teinkin pari pientä palkkatyöhön liittyvää juttua, joista uuvuin heti (uskon että tämä kertoo myös masennuksesta ja alentuneesta työkyvystä), joten päätin levätä jynssäämällä yhden maton puhtaaksi ja järjestämällä kaapin!
Just joo!

Onneksi on tuo bipolaarisuus tutkittu, sitä tämä ei ole. Liittynee "vain" vaikeuksiin tunteiden hallinnan aluueella.

Itsesyytöksiä on aiheuttanut tänään ymmärrys, kuinka paljon olenkaan jäänyt tavallaan jälkeen esim. työasioissa. Täytyy toivoa, että ne asiat ovat otettavissa kiinni KUN toivun ja mitään peruuttamatonta ei olisi tapahtunut. Sitä on vaan sinnitellyt tajuamatta kunnolla itse kunka huonossa jamassa onkaan ollut jo pitkään tämän sairauden kanssa.

Eihän voi olla oikein, jos jopa sinänsä mielenkiintoisessa asiakastilanteessa miettii, että voisinpa vaan kuolla pois, minun elämä tämmöisenään ei ole elämisen arvoista kun ruoka, sen ajatteleminen, hankkiminen, valmisteleminen, syöminen ja oksentaminen sekä jälkisiivous vie kaiken, kaiken!

Tällaisia olivat muutamat viimeiset työtilanteet ennen lopullista romahdusta.

Huomenna tiedetään jatkosta varmaan vähän enemmän...