Retkahdus

Korjaus edelliseen tekstiini. Retkahdin melkein heti. Kumppani on ilmeisesti jo täysin kyllästynyt minuun, oltuani muutaman päivän kotona. Itsetuhoiset ajatukset valtasivat mieleni ja sitten tartuin ruokaan. Kaikki yrittäminen tuntuu taas turhalta. En minä osaa. En osaa elää niiden odotusten mukaisesti, joita lähimpäni tuntuvat minulle asettavan.

Kunpa vaan pääsisin pois...
Jo pienenä toivoin, ettei minua olisi. Että voisin haihtua ilmaan tai imeytyä maahan. Toisella luokalla sanoin koulussa tappavani itseni. Olin kuullut kotona tuota toisteltavan. Opettaja kuuli tuon ja totesi, ettei noin saa sanoa. Häpesin kovasti itseäni, vaikken oikein ymmärtänyt miksi. En puhunut sen koommin senkään vertaa tuntemuksistani.

Uusi korjaus: illalla klo 23.15. En ole vieläkään oksentanut. Söin vaan ahdistukseen päivällä tosi paljon, hetkessä noin 3000 ylimääräistä kcal. Tunnen, että tämä on retkahdus. Olen luuseri. Yritän tosissani jatkaa, mutta pelkään lopullista romahdusta. Se saattaa olla lähellä.