Tänä päivänä suunnitelmani menivät pieleen. Tarkoitukseni oli mennä jumppaan, bodypumpiin, josta tykkään kovasti, aamupäivällä. Pahoitin kuitenkin mieleni siitä, kun mieheni kysyi asiasta minulta ainakin kolme kertaa, että olenko lähdössä. Tunsin, että minuun ei luoteta. Se tuntui pahalta. Olen kuitenkin onnistuneesti käynyt tässä sunnuntaiaamun jumpassa monta kertaa, vaikka mieli onkin ailahtelevainen.
Lopulta vanha tuttu ahmimishimo sai vallan, koska olin jälleen kerran pettynyt itseeni. En uskaltanut lähteä kotoa mihinkään, en edes sinne jumppaan, koska pelkäsin retkahdusta. Pelkäsin, että löydän itseni pizzabuffetista ja sen jälkeen vielä ostamasta lisää ruokaa.
Selviytymiskeinoni oli tällä kertaa uni. Pakenemistahan sekin on, mutta rauhoittaa. Olen nukkunut monta tuntia keskellä päivää ja ahmimishimo näyttää menneen ohi.
On menossa yhdeksäs päivä ahmimatta. Ja yhdeksäs kuukausi raittiina. Päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti