Nelikymppinen ihminen, kuinka vaikeaa voi olla huolehtia omista syömisistään?
Yllättävän vaikeaa. Miten minulle ei voi tulla mieleenkään ostaa kassillista kasviksia mukaani kylään? Tai käydä niitä edes välissä ostamassa?
Kasvistenkäyttöni on mitä ilmeisimmin yli kaikkien keskiarvojen (karkea arvio vähintään 1000 g/pv). Vähemmällä mulla taitaa olla epäkylläinen olo.
Mun täytyy syödä määrällisesti aika paljon. Tai ehkä se on normaalia.
Normaalia ei ole se, että yrittää tyydyttää nälkänsä parilla kinkkusiivulla ja kurkunpalalla.
Normaalia ei ole se, että yrittää pärjätä koko päivän pienellä kasvismunakkaalla.
Näillä "eväillä" tämä syömishäiriöinen reissasi ulkomaille, ja meni kyllä niin penkin alle koko reissu kuin olla ja voi.
Mieliala romahti miltei heti, jälkeenpäin ajateluna samaa tahtia verensokerin kanssa. En ollut syönyt mitään, olisi pitänyt varata sopivaa syömistä. Tokihan minulta kysyttiin mahdollisia allergioita tai muita ruokarajoitteita, mutta kun en TOLLO osannut niitä ilmaista. Ei tullut mieleenikään, kun nykyään TUNTUU, että keliakiat, allergiat yms "oikeat" ruokarajoitteet OIKEASTI rajoittaa. Yhtälaillahan tämä sairaus rajoittaa.
Miksi en voinut ruokakyselyyn vastata, että syön kyllä kyllä kaikkea, mutta mieluiten en leipää, pastaa tai perunaa. Kasviksia, kalaa ja lihaa kyllä. En tajunnut! Ensi kerralla, jos (toivottavasti) semmoinen tulee ymmärrän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti