Yksin

ELEGIA

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyynelees itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.


V.A. Koskenniemi



Tämmösiä mustahkoja mietteitä on nyt

Aurinko paistaa, mutta ulos en uskalla lähteä. Ja siellä kotona pitäisi/ olisi hyvä käydä. Mutta en kerta kaikkiaan luota itseeni yhtään tällä hetkellä. Tai vaikka luottaisin itseeni, sairaus voi silti iskeä yllättäen pahasti takavasemmalta. Se on varmasti tämä aika, niin monta päivää jo selvitty ja paineet kasautuu.



Muitakin mietteitä on. Tänään oli mielenkiintoinen ryhmä vuorovaikutustaidoista. Itselle "uusina" tärkeinä teemoina sieltä jäi mieleen ainakin:

Validaatio - minulla ja tunteillani on merkitystä. Voin itsekin validoida kokemuksiani ja tunteitani myös jälkikäteen

Haavoittuvuustekijät - minun on vaikeampi hallita tunteitani nälkäisenä, väsyneenä, kylmissäni...

Ja... Mikä on sairauden ääntä, mikä totuutta?  

------------------------------------------------------------------------------------------

Edit.   Myöhemmin illalla

Yksin olon kokemus on subjektiivinen. Olen sairauteni kanssa yksin.

Vertaiskokemuksien puute taitaa vaikuttaa tässä paljon. Nyt olen onneksi löytänyt netistä jotain vertaisryhmiä, mutta minulle virtuaalinen tuskin voi koskaan korvata likimainkaan livekontaktia ihmisen/ ihmisten kanssa. Tätä blogiakin taidan kirjoittaa lähinnä itselleni, vaikka tietysti olisi hienoa jos joku voisi jotain ymmärrystä, tukea, mitä vain, tästä saada. Minä saan ajatuksiani paremmin järjestykseen kuin aiemmalla lappu- ja vihkosysteemillä.


Olisin melkoisen varmasti kuollut viinaan muutama vuosi sitten ilman vertaistukea, AA:n oma-apu ryhmiä, joten siinä mielessä luulen tietäväni mistä puhun, kun vertaistukeen viittaan.