Olen tullut pikkuhiljaa enemmän ja enemmän "ulos kaapista" sairauteni kanssa. Bulimiasta tiedetään edelleen yleisesti aivan liian vähän. Se ei useinkaan näy ulospäin ja taitava salailu ja peittely kuuluvat taudin kuvaan.
Sairastunut häpeää, eikä halua paljastua.
Myös terveydenhoitohenkilökunnassa on paljon tietämättömyyttä. Anoreksia on tutumpi ja ilmeisesti helpompi ymmärtää. Kaikkia syömishäiriöitä ei voi kuitenkaan mielestäni laittaa samaan nippuun. Bulimia, sekä käsittääkseni myös muut ahmimishäiriöt ja epätyypilliset syömishäiriöt ovat liian huonosti jopa terveydenhuollon ammattilaisten tiedossa. Nämä ongelmat väestössä kuitenkaan tuskin tulevat ainakaan vähentymään tulevaisuudessa. Tämä näkemykseni eivät perustu vain omaan kokemukseeni, vaan myös lukuisiin seuraamiini keskusteluihin eri foorumeilla. Samansuuntaisia kokemuksia tuntuu olevan liian monella syömishäiriöisellä. Hyvä ja asiantunteva hoito vaikuttaisi olevan poikkeus, ei sääntö. Eikä kyse varmaankaan aina ole resursseista. Tiedon ja osaamisen puutteesta ennemminkin. Ehkä jopa kiinnostuksen, halun puutteesta.
Minua kasvanut avoimuuteni on auttanut. Aion lisätä sitä edelleenkin. Tietenkään en voi joka tilanteessa ja kaikille kertoa sairaudestani, mutta ehkä voin osaltani lisätä tietoisuutta ympärilläni. Ihmisillä on paljon erilaisia ruokarajoitteita. Niin on minullakin. Sairauteni vuoksi en voi (aina) syödä kaikkea. Joskus voin, joko siksi, että olen paremmassa kunnossa, tai siksi että olen huonommassa kunnossa ja tulen siis oksentamaan jossain vaiheessa joka tapauksessa. Yleensä kyse on ollut jälkimmäisestä, valitettavasti.
Kasvanut avoimuuteni on vähentänyt häpeää, jota tunnen oireilustani. En ole tätä sairautta itselleni valinnut. Toivoisin, että ihmiset, varsinkin nuoret, saisivat apua aiemmin. Aiemmin kuin minä. Ennen kuin elämässä on täytynyt mennä valtavasti asioita pieleen, toistuvasti. Ja varsinkin ennen kuin sairaus kroonistuu ja muuttuu osaksi elämää, kuten minulla. Puhuessani asiasta avoimesti otan aina myös riskin tulla vähätellyksi. En näytä sairaalta, joten minua on ilmeisesti vaikea uskoa. Olen kokenut paljon tuota vähättelyä ja alkanut oppia ottamaan sen tietämättömyytenä. En usko, että vähättely useinkaan on tahallista.
Ei ehkä järkevää, mutta vähättelyä kohdatessani olen saattanut kertoa esimerkin päivästäni sairauden kanssa. Kerron nytkin. Toissa päivänä olin yksin kotona, ilman mitään suunnitelmia. Olin henkisesti liian väsynyt tekemään suunnitelma, saati toteuttamaan niitä yksin. Sellaisista päivistä tuppaa tulemaan huonoja. Alistuin sairaudelleni, en jaksanut taistella sitä vastaan tarpeeksi. Heräsin myöhään. Ensimmäisen kerran laitoin ruokaa suuhuni n. klo 14, koska olin silloin nälkäinen. Aiemmin en halunnut syödä, koska se olisi kokemukseni mukaan vain tarkoittanut bulimiapäiväni alkamista aiemmin. Söin sopivasti ja yritin lopettaa, tehdä jotain muuta, saada ajatukset pois ruuasta. En pystynyt. Sen jälkeen käytin seuraavat liki 10 tuntia syömiseen. Söin kaikkea mitä kaapeista löysin. En saanut sitä millään loppumaan. En halunnut lähteä yksin ulos, koska olisin varmaankin mennyt ostamaan lisää ahmittavaa. Oksensin muutaman kerran 10 tunnin aikana. Puhuin puhelimessa ja viestittelin, mutta en saanut tilannetta loppumaan. Yritin soittaa OA-laiselle, mutta hän ei ehtinyt puhumaan kanssani. Näissä tilanteissa ihminen, joka on kokenut saman ja toipunut, olisi arvokas. Uskon vielä sellaista apua löytyvän.
"Mitä enemmän meillä on salaisuuksia, sitä sairaampia olemme". AA:sta tuttu fraasi, sopinee tähänkin. Toissapäiväinen tuntikausia kestänyt kohtaukseni oli hirveä, mutta valitettavasti hyvin tyypillinen. Vastaavia päiviä on ollut paljon. Eilinen päivä olikin jo sitten paljon parempi. Olin liikkeellä ihmisten parissa, poissa kotoa pääosan päivää ja vointini oli merkittävästi parempi. Illalla kotona en kuitenkaan välttynyt bulimiakohtaukselta 😣
Nyt olen kuitenkin armollinen itselleni, enkä tuomitseva: eilinen oli edeltäjäänsä paljon parempi päivä. Täydellinen pidättyvyys ei ole aina minulle realistinen tavoite.
<----Tuossa sen sijaan olisi hyvä tavoite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti