Vielä hengissä

En ole saanut kirjoitettua tänne mitään aikoihin. Paljon on tapahtunut - ja toisaalta ei paljon mitään.

Menetin työpaikkani. Työkykyinen en toki ole ollut aikoihin, toivottavasti vielä joskus voisin olla. Olin marraskuun ravitsemuskuntoutuksessa. Joulukuussa puolestaan meni reilu kolme viikkoa taas osastohoidossa. Palaan ehkä kokemuksiin näistä, nyt kun olen saanut vihdoin jatkettua taas blogin parissa.

Tällä hetkellä olen sairauslomalla. (Hah! Yhtä lomaahan tämä...)
Vointini on vaihtelevaa. Minulla diagnosoitiin viitisen vuotta sitten epävakaa persoonallisuushäriö, joka vielä viime keväänä tarkentui rajatilahäiriöksi.

Uskon, että tuo epävakaus on ollut ja on yhä "kaikkien" henkisten ongelmieni taustalla. Ajattelen, että epävakaus on ikäänkuin yläotsikko, jonka alle muut diagnoosit sopivat.
Tämä antaa minulle toivoa. Nimenomaan se, että epävakauteen pitäisi olla hyvää, toimivaa hoitoa olemassa ja saatavilla. Odotan DKT- mallisen terapian alkua.

Hoidon aloituksen odotus onkin hetkittäin ainoita asioita, joka antaa toivoa, jolla vieläkin jaksan jatkaa. Kaikki tuntuu muuten vaan jatkuvan samana.

Bulimiaoireilu on voimakasta ja pakonomaista. Se vie voimia fyysisestikin.
Epävakauden oireet ovat todella raskaita, eivätkä ainoastaan minulle, vaan läheisille, varsinkin puolisolle.

Masennus on mitä on. Siitä en nykyisin jaksa paljoa piitata. Ajattelen nykyisin masennuksen olevan mukanani koko ajan, mutta se ei ole pinnassa jatkuvasti. Itsetuhoisuus ehkä liittyykin minulla epävakauteen enemmän kuin masennukseen. Itsetuhoisia ajatuksia on ollut tässä viime ajat yleensä päivittäin, mutta vielä viikko sitten elin jaksoa, jolloin en haaveillut kuolemasta yli kahteen viikkoon kertaakaan! Tosi hyvä kausi, toivottavasti saan taas pian sellaisen taas!